Kummavalon tarina

Vaikka Saga oli saanut muistiinpanot järjestykseen, niiden väliin jäi aukkoja. Lyhyet lauseet olettivat lukijan tietävän, mitä jokin väri, ele tai suvussa käytetty sana tarkoitti. Kaikkea ei ollut koskaan tarvinnut kirjoittaa muistiin, koska se oli siirtynyt ihmiseltä toiselle puheessa ja tekemisessä.

Silloin Aino istui Sagan rinnalle. Hän tunnisti sanontoja, joita oli kuullut omalta äidiltään, ja muisti, miten tiettyä pakkaa käsiteltiin tai millä tavalla kysymys esitettiin ennen kortin nostamista. Keittiönpöydän ääressä äiti ja tytär vertasivat vihkoja, pakkoja ja muistoja. Yksi Ainon muistama lause saattoi avata kokonaisen sivun merkityksen.

Aino muistutti myös, ettei perinnettä saanut säilyttää muuttumattomana vain siksi, että se oli vanha. Osa sanoista kuului toiseen aikaan, ja osa tulkinnoista tarvitsi lempeämmän, vapaamman suunnan. Saga ja Aino säilyttivät ajatusten ytimen, mutta kirjoittivat ne kielelle, joka ei pelottele eikä määrää ihmisen kohtaloa.

Kummavalon sisältö ei syntynyt vain vanhoista papereista. Se syntyi äidin ja tyttären keskustelusta — siitä hetkestä, kun muistettu tieto kohtasi Sagan tekemän tutkimustyön.