Kummavalon tarina

Suvun muistiinpanoissa toistui yksi ajatus selvemmin kuin mikään yksittäinen korttimerkitys: kortti ei ole käsky. Se ei sulje tulevaa valmiiksi eikä ota päätöstä pois ihmiseltä. Parhaimmillaan se nostaa näkyviin jotakin, joka on ollut mielessä jo pitkään mutta jäänyt kiireen, pelon tai toiveiden alle.

Saga huomasi, että hyödyllisimmät tulkinnat eivät päättyneet varmaan vastaukseen. Ne päättyivät usein parempaan kysymykseen. Mitä vältän? Mitä todella toivon? Minkä jo tiedän, vaikka en haluaisi vielä myöntää sitä? Kortti saattoi avata oven, mutta jokaisen oli itse päätettävä, astuuko siitä läpi.

Tästä tuli myös Kummavalon tärkein periaate. Tulkinnat puhuvat suunnista, mahdollisuuksista ja varjoista, eivät väistämättömistä tapahtumista. Käänteinen kortti ei ole tuomio eikä oikeinpäin oleva lupaus. Molemmat ovat tapoja katsoa samaa elämää hieman eri kulmasta.

Kortti voi valaista tietä, mutta se ei kulje sitä kenenkään puolesta. Valinta, vastuu ja mahdollisuus muuttaa suuntaa säilyvät aina ihmisellä itsellään.